Historia
Suomen vapaaehtoisen palontorjunnan historia ulottuu vuoteen 1838 asti, jolloin Turkuun perustettiin ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta, Turun VPK, apteekkari Erik Julinin aloitteesta. Seuraavat vapaaehtoiset palokunnat perustettiin Poriin vuonna 1863 ja Helsinkiin 1864. Näiden jälkeen 1800-luvulla palokuntien perustaminen oli vallitsevien poliittisten syiden vuoksi hankalaa. Venäjän poliittinen tilanne oli jännittynyt eikä vapaaehtoisiin palokuntiin suhtauduttu suopeasti. Palokunnat nähtiin olemassa olevaa valtiovaltaa uhkaavina järjestöinä - olihan palokuntien rakenne ja toiminta puolisotilaallista. Vallitsevien poliittisten tuulien käännyttyä alettiin Suomeen perustaa vapaaehtoisia palokuntia tiheään.
Pitäjänmäen VPK:n perustaminen
Vapaaehtoisten palokuntien perustaminen tapahtuu usein tuhoisan tulipalon jälkeen. Näin oli myös Pitäjänmäessä, jonka rakennuskanta oli enimmäkseen puutaloja. Karjaa-Helsinki -junaradan valmistuminen vuonna 1902 vauhditti Pitäjänmäen kasvua: alueelle syntyi teollisuutta, jonka johdosta asukasmäärät nousivat nopeasti. Vuonna 1906 paloi pitäjänmäkeläisen kauppias Juslinin talo ja vain kahta vuotta myöhemmin paloi vuorostaan kauppias Buldigenin huvilarakennus. Sammutustöitä haittasivat kunnollisen palokaluston sekä sammutusveden puute: sammuttajilla oli käytössään vain ämpäreitä.
Kahden vuoden välein tapahtuneiden tulipalojen johdosta kutsuivat hammaslääkäri Otto Westphal sekä kauppias Alexander Selen koolle joukon palontorjunnasta kiinnostuneita seudun asukkaita. Kokouksessa päätettiin perustaa paikkakunnalle vapaaehtoinen palokunta: Sockenbacka FBK.
Otto Westphal
Saksalaissyntyinen Westphal oli pitäjänmäkeläinen hammaslääkäri sekä amatöörinäyttelijä, joka niitti mainetta Kansallisteatteria myöten.
Eräs esimerkki Westphalin luonteesta löytyy hänen käyntikortistaan 1900-luvun alusta, jossa on mainittu erikseen yksityisklinikka varattomille osoitteessa Yrjönkatu 23 klo 9:00-9:30 aamupäivisin. Tällainen vapaaehtoistyö lienee osaltaan luonut pohjaa Westphalin tarmokkaalle toiminnalle vapaaehtoisessa palokunnassa.
Westphal muutti myöhemmin Pitäjänmäestä Karjaalle, jossa hän kuoli vuonna 1946.
Vuodet 1908-1917
Palokunnan toiminta lähtee käyntiin. Heinäkuun 5. päivänä 1908 pidetään "brankkarijuhla", jonka tuotoilla palokunta hankkii tarpeellisimpia tarvikkeita käyttöönsä. 1909 VPK kirjataan jäseneksi Yleiseen Palokuntaliittoon.
Palokalustoa säilytetään kauppias Selenin liiterissä. Hälytykset soitetaan puhelinlaitokseen sijoitetulla isolla palotorvella sekä viidellä pienemmällä torvella, jotka on sijoitettu palokuntalaisten koteihin.
Palokuntaan suoritetaan tarkastus Yleisen Palokuntaliiton tarkastajan T.H. Antmanin toimesta. Kiitosta saavat palokunnan osoittama reippaus, varmuus ja järjestelmällisyys tarkastajalle järjestetyissä harjoituksissa. Moitittavaa löytyy kaluston määrästä, hälytysjärjestelmästä sekä sammutusveden ottopaikkojen vähyydestä.
1911 palokunta perustaa Leppävaaraan komppanian, jonka johtoon valitaan A.Dahlberg. Komppaniasta muodostuu myöhemmin Leppävaaran VPK.
Palokunnan kalusto monipuolistuu. Ostetaan uusi paloruisku kärryineen, letkuja, kirveitä, 56 kypärää sekä 7 voimistelusauvaa. Palokunnan päällikkö Karl Kavaleff tekee itsemurhan.
Palokunta esittää kunnanvaltuustolle uusien palokaivojen rakentamista. Mielenkiintoisena seikkana huomataan palokunnan osallistuneen kahdesti omassa palokunnantalossaan tapahtuneeseen paloon. Tarkempia tietoja paloista ei kuitenkaan ole. Muista tulipaloista mainittakoon Kröckelsin panimon suurpalo.
Karl Kavaleffin muistokivi
Luutnantti Karl Kavaleff syntyi venäläiseen kauppiassukuun 1869. Kavaleffin vanhemmat olivat vuokralaisina Mäkkylän virkatalossa. Kavaleff suoritti asepalveluksensa Pietarissa, jonka jälkeen palveli Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonassa aina Suomen armeijan lakkauttamiseen saakka.
Isänsä Nikolai Kavaleffin kuoleman jälkeen Karl jatkoi virkatalon vuokraamista. Vuonna 1907 hänet valittiin Helsingin poliisilaitoksen taloudenhoitajaksi ja 1910 Pitäjänmäen VPK:n päälliköksi.
Syytä, miksi Kavaleff ampui itsensä, ei tiedetä. Pitäjänmäen VPK pystytti edesmenneen päällikkönsä muistoksi kiviröykkiön, joka päällä oli polvenkorkuinen kivi johon oli hakattu kirjainet "KK", risti sekä päivämäärä 24.4.1913. VPK:n vuoden 1923 kevätretkellä Kavaleffin kuolinpaikalle huomattiin röykkiön olevan tuhottu, mahdollisesti metsänhoitajien toimesta.
Muistokivi jäi elämään suullisena kertomuksena kunnes se Leppävaara-seuran kansalaismuistipiirin toimesta paikallistettiin, käännettiin oikeinpäin ja jonka lähettyville kiinnitettiin uusi muistolaatta. Leppävaara-seuran lehti kirjoitti muistokivestä vuoden 2013 ensimmäisessä numerossaan laajasti (sivu 8/12).
Muistolaatta paljastettiin Kavaleffin kuolinpaikalla 12.9.2013. Paikalla oli Pitäjänmäen VPK:n kunniavartio, Leppävaara-seuran aktiivijäseniä sekä tapahtumaan tulleita asukkaita. Muistokiven läheisyydessä sijaitsee geokätkö, joka kantaa Karl Kavaleffin mysteeri -nimeä.
Vuodet 1918-1927
Sisällissota hankaloittaa palokunnan toimintaa: vuosikokous keskeytyy aseistautuneen joukon tunkeutuessa Bertan tilalle väitettyjä asekätköjä etsiessään. Kokous pääsee jatkumaan vasta kun päällikkö Martinus Puolsen vakuutaa joukon siitä että palokunnan aseet ovat yhtä kuin sen varusteet ja että hän yksin kantaisi niistä vastuun.
Palokunta rakentaa itselleen kalustovarikon, jonka yhteyteen rakennetaan vahtimestarin asunto.
Helsingin Diakonissalaitoksen omistama lastenkoti palaa Kyläkirkontien ja Henrikintien risteyksessä.
Palokunnan toiminta tarkastetaan jälleen, tällä kertaa Bertaksen kartanon palohälytyksen yhteydessä. Palokunta saa toimintakelpoisuudestaan sekä valmiudestaan kiitosta tarkastuskertomuksessa.
Palokunta ostaa ensimmäisen moottoriruiskunsa 1926. Samana vuonna palaa Vantaankoskella Vantaan mylly, jonka sammutustöihin VPK osallistuu.
"Lisäksi on palokunnan hanuri sekä sekuntikello korjattu" -Toimintakertomus v. 1922
Palokunta ostaa vuonna 1927 Ford-merkkisen kuorma-auton, joka muutetaan talkootöinä paloautoksi.
Vuodet 1928-1937
VPK juhlii 20-vuotisjuhliaan. Otto Westphal lähettää kirjeen Pitäjänmäkeen juhlien johdosta:
"...Minulle tulee tuottamaan suurta iloa se, että saan jälleen kerran olla yhdessä reippaiden palokuntalaisteni ja vanhempien Pitäjänmäen asukkaiden kanssa. Pyydän, että palokunta ei tulisi asemalle vastaan, koska juhlahan on silloin jo käynnissä enkä halua ryövätä naisväeltä heidän kavaljeerejaan."
ESA-merkkinen moottoriruisku ostetaan vuonna 1930 Veljekset Kulmalalta 25 000 markan hintaan. Seuraavana vuonna palokuntaan tehdään jälleen tarkastus Yleisen Palokuntaliiton toimesta. Tarkastaja A.Ölander kiittelee harjoitusta. Kritiikkiä saa edelleen pitäjän heikko sammutusveden saanti. Vuonna 1933 palokunta esittääkin Helsingin pitäjän työttömyyslautakunnalle anomuksen kahdesta tai useammasta palokaivosta, jotka voitaisiin tehdä hätäaputyönä.
Palokunnantalo muutetaan juhlatilaksi vuonna 1934. Muutostyön kunniaksi pidetään juhla, jossa kiitellään vuolaasti palokunnan naisten toimintaa ahkerasta käsien työstä ja arpajaistoiminnasta rakennustyön hyväksi. Juhlassa esitetään myös palokunnan mieskvartetin toimesta palokunnan kunniamarssi. Samana vuonna VPK osallistuu suureen paloharjoitukseen, johon on kutsuttu rantaradan läheisyydessä toimivia palokuntia sekä Helsingin VPK:n lentävä osasto. Harjoituspaikkana on Lindholmin saha Espoossa.
Palokunta hankkii sähköisen hälytyssireenin.
Helsingin pitäjän palolautakunta jakaa palojärjestyksen piirijaon mukaan palokunnille näiden sammutusalueet. Pitäjänmäen VPK:n vastuulle määrätään ensisijaisesti Pitäjänmäen huvilayhdyskunta, Talin ja Kaarelan kylät sekä Silvolan kaivos. Todetaan että näin suuren piirin hoitamiseksi tarvitaan hyvä että nopea auto, johon palokunnantalon korjaustöiden vuoksi ei ollut varaa.
Uusi auto saadaan vuonna 1935, jolloin ostetaan käytetty Federal -kuorma-auto. Ford romutetaan. Samana vuonna VPK osallistuu vapaaehtoisten palokuntien suurjuhlaan Messuhallissa.
Vuoden 1936 toimintakertomuksessa on maininta:
"B.B. ajoi varikon ovet tuusannuuskaksi."
Vuodet 1938-1947
Palokunta hankkii uusia univormuja, jotka ovat samanlaiset Helsingin VPK:n kanssa. Palokunnan 30-vuotisjuhlaa vietetään, paikalla on 19 vapaaehtoista palokuntaa (n. 233 miestä) sekä noin 1000 muuta vierasta.
VPK:t valmistautuvat sotaan, koulutuksessa käydään lävitse ilmahyökkäyksiä, sodanajan palovaaraa, palontorjunnan tehtäviä sodan aikana sekä suojautumista kaasuja vastaan.
Sotavuonna 1940 palokunnan talolla on ympärivuorokautinen ilmavaaratähystys, tämä tosin loppuu kun nuorempi ikäpolvi kutsutaan rintamalle palvelukseen. Samana vuonna VPK osallistuu Vallilan Puu Oy:n lautatarhan tulipaloon sekä Kaarelassa 13 tuntia riehuneen metsäpalon sammuttamiseen. Bensiinipula vaikeuttaa palokunnan toimintaa.
Vuonna 1941 palokunnalla on ympärivuorokautinen asemapäivystys 12 hengen voimin. Samana vuonna palokunnan ambulanssiauton saamasta avustuksesta Helsingin pitäjältä päätetään luopua: maksut ovat olleet myöhässä koska VPK ei ole asentanut puukaasutinta ambulanssiin. Rouva Ellida Persson miehensä Edvinin kanssa lahjoittavat palokunnalle Nash-henkilöauton ambulanssiksi muutettavaksi.
Ambulanssi asetetaan seisontaan 1943. Vuonna 1945 ambulanssitoiminta aloitetaan kun bensiiniä on jälleen saatavilla.
Vuonna 1946 palokunta osallistuu Jönsaksen tilalla Kaarelassa tapahtuneeseen tulipaloon, jossa tilan talli ja navetta palavat maan tasalle. Palokunta toteaa letkumääränsä olevan riittämätön pidempien letkuselvitysten tekoon. Samana vuonna tapahtuu suuri alueliitos kun Pitäjänmäen huvilayhdyskunta liitetään osaksi Helsingin kaupunkia. Helsingin palolaitos miehittää Strömbergin palovartioaseman.
Kuva: Helsingin palovartioasema miehitettynä vuonna 1951. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo; CC-BY-4.0 / finna.fi
Vuonna 1947 palaa Pitäjänmäen tehdasalueella Oy Jätepaperin varastorakennus. Palokunnan moottoriruisku käy tauotta 7 tuntia, jälkivartiointia jatketaan useita päiviä. Vedenottopaikkojen puute hankaloittaa sammutustöitä.
Palokunnan ambulanssi törmää moottoripyörään palokunnantalon edustalla. Palokunnan autojen ajaminen ulos tallista ja talliin aiheutti usein vaaratilanteita koska tallin oviaukko oli metrin päässä Turuntiestä. Tällöin talliin peruutettaessa oli palokunnan autokalusto usein ajettava poikittain vilkkaalle Turuntielle.
Palokunnan hälytysjärjestelmää uudistetaan ostamalla 20 puhelinta kattava komentopuhelinjärjestelmä. Komentopuhelin asennetaan Strömbergin tehtaan vartiotupaan, jossa on ympärivuorokautinen miehitys.
Vuodet 1948-1957
Palokunnan säännöt uudistetaan 1948, Evinrude-ruisku myydään tarpeettomana Sipooseen.
Uusia varusteita ostetaan: palokunta hankkii ruotsalaisia sotilasunivormuja palokunnan käyttöön. Jäsnenet maksavat itse uuden univormun hinnan, palokunta kustantaa päähineet ja vyöt.
1950 järjestetään rahankeräys uutta ambulanssia varten. Keräyksen tuotto ei riitä uuden auton hankintaan, vaan varat talletetaan erilliselle tilille ambulanssiauton korjaus- ja ylläpitokuluja varten.
Vuoden 1951 helmikuussa ambulanssi poistetaan ajosta, palokunnalla ei ole enää varoja korjata autoa. Helsingin palokunta lupaa lahjoittaa käytöstään poistamansa vanhan ambulanssin palokunnalle aikaisintaan 1952.
Vuosi 1952 on olympiavuosi. Palokunta lupautuu majoittamaan urheilijoita jos majoitusongelmia syntyy. Sopimus raukeaa koska ongelmia majoittumisten kanssa ei tule. Ambulanssi myydään pois ja VPK:n ambulanssitoiminta päättyy.
Palokunnantaloa remontoidaan ahkerasti: keittiön ja tarjoiluhuoneen lattiat ja vahtimestarin asunnon seinälevyjä uusitaan.
Palokunta vastaanottaa uuden Land Rover-paloauton vuonna 1955. Vanha Federal väistyy palveluksesta. Samalla hankitaan uudenaikaisia suihkuputkia.
Palokunta hankkii jäsenilleen tapaturmavakuutuksen vuonna 1956.
Kuva: Pitäjänmäen VPK:n vanha asema Turuntiellä kuvattuna 1953. Kuva: Akseli Tuhka / Museovirasto, finna.fi
Vuodet 1958-1967
Palokunnan 50-vuotisjuhlaa vuoden 1958 toukokuussa juhlitaan runsasväkisesti. Paikalle on kutsuttu rantaradan ja runkoradan palokuntia sekä Helsingin vakinainen palokunta.
Palokunnan ylläpitämä tanssilava puretaan huonokuntoisena ja lahona vuonna 1960. Samana vuonna VPK osallistuu kahteen suurpaloon, toinen oli lato Nuolitien päässä ja toinen Sahakeskus Oy:n tulipalo.
Haagan paloasema avataan vuonna 1961. Strömbergin palovartioaseman toiminta lakkaa.
Palokunnan toiminta elää hiljaiseloa: hälytyksiä ei ole ja jäsenillat torstaisin eivät ole osallistujamenestyksiä. Palokunta lunastaa vuonna 1963 tonttinsa itselleen ja alkaa suunnitella paikalle osakeyhtiötä.
Vuonna 1964 palkataan nuori juristi Rainer Alho selvittämään rakennussuunnitelmia Espoon kaupungin puolelta koskien palokunnan tontin rakennusoikeutta.
Espoon kaupungin rakennuskielto vesittää osakeyhtiösuunnitelmat ja palokunta joutuu myymään tonttinsa liikennöitsijä Immoselle.
Messuhallin suurpalo vuonna 1966 työllistää palokuntaa. Suurin huomio on kiinnittynyt palokunnan rakennuskysymykseen. Vuonna 1967 vuokrataan Konalantieltä autotalli palokaluston väliaikaista säilyttämistä varten. Vanha palokunnantalo puretaan.
Vuodet 1968-1977
Uudisrakennuksen harjakaiset pidetään 1968: jäsenissä esiintyy tyytymättömyyttä koska heitä ei ole kutsuttu tapahtumaan. Seuraavana vuonna palokunta pääsee lopulta muuttamaan uusiin tiloihin. Samana vuonna ostetaan Lauttasaaren VPK:lta Ford Thames -paloauto sekä tehdään retki Mallorcalle.
Vuonna 1975 palokunta anoo Helsingin palokunnalta moottoriruiskua lainaksi vedoten Thames-paloauton käyttökelvottomaan kuntoon.
Vuonna 1976 säädetään laki palo- ja pelastustoimesta. Vapaaehtoiset palokunnat toimivat sopimuspalokuntina vakinaisten palokuntien alaisuudessa, näin myös Pitäjänmäen VPK:n rooli Helsingin sammutustoimessa tarkentuu. Pelastustoiminta otetaan palokuntien toimintakentässä huomioon.
Hälytyspuhelinjärjestelmä siirretään Rolf Sandströmin kotiin Strömbergin vartiotuvalta.
Vuodet 1978-1987
Palokunnan 70-vuotisjuhlaa vietetään jäsenten kesken. Juhlavuoden suurin sammutustyö on Vanhan Ylioppilastalon tulipalo. Myös Pitäjänmäen lastenkodin tulipalo sekä Pasilan työväentalon tulipalo työllistävät palokuntaa.
Palokunta muokkaa Ford Transit-pakettiautosta itselleen kalustoauton käytettäväksi hälytystehtävissä, Thames jää pois käytöstä ja myydään.
Palokunnan jäsenet käyvät Helsingin Palolaitoksen järjestämiä kursseja muun muassa radioliikenteestä sekä vaarallisista aineista.
Merkittävä muutos VPK:n toimintaan tapahtuu vuonna 1981 kun palokunta allekirjoittaa ensimmäisen palokuntasopimuksen Helsingin Palolaitoksen kanssa. Ensimmäistä kertaa palokunnan saama tuki sekä vaatimukset on saatu kirjalliseen muotoon. VPK sitoutuu pitämään lähtövalmiudessa arki-iltaisin kello 17-08 välisenä aikana ja viikonloppuisin kellon ympäri viiden miehen sammutusryhmän. Samana vuonna palokunnan säännöt uusitaan ja hälytysosasto perustetaan.
Vuonna 1985 Ford Transit on käyttöikänsä päässä ja se korvataan Fiat Iveco-pakettiautolla. Palokunnan talouden rasitustila ei edes kaupungin avustuksella olisi kestänyt suuremman erikoispaloauton hankintaa.
Hanasaaren voimala palaa 1986, VPK osallistuu sammutustöihin. Fiat Iveco varustellaan paloautoksi talkootöillä.
Vuodet 1988-1997
Palokunnan 80-vuotisjuhlia vietetään 1988, Helsingin Pelastuslaitoksen korkein johto Rainer Alhon saattamana onnittelee palokuntaa.
Palokunnan toiminta on uhattuna kun 25:n vuoden vuokrasopimus Paikallislinjat Oy:n toimitiloissa on umpeutumassa vuonna 1990. Palokunta keskustelee suurempien tallitilojen vuokraamisesta ja vuokralaisuuden jatkamisesta turhaan. Uusi vuokrasopimus olisi ollut palokunnalle kohtuuttoman epäedullinen. Lopulta uudet asematilat löytyvät toimintansa lopettaneen ABB Strömbergin tehdaspalokunnan tiloista - samoista joissa aikoinaan toimi Helsingin Palokunnan palovartioasema. Vuokrasopimuksen ohella VPK ostaa tehdaspalokunnan irtaimen kaluston ja perävaunun. Uusi asema mahdollistaa täysikokoisen sammutusauton pitämisen ja Helsingin Pelastuslaitos sijoittaakin VPK:n käyttöön Fargo-paloauton.
Palokunta ostaa uuden ja tehokkaan ESA Fox -moottoriruiskun Veljekset Kulmalalta.
VPK on mukana perustamassa Helsingin Pelastusliittoa vuonna 1992.
Palokunnan kilpailutoiminta on vireää: vuonna 1994 VPK voittaa Mellersta Nylands Brandkårsförbundetin talvikalustokilpailun sekä tulee syyskalustokilpailussa viidenneksi. Helsinki-maljakisassa sijoitus on yhdeksäs.
Palokunnan tilaongelmat jatkuvat: Strömbergiltä vuokrattu rakennus on saanut purkutuomion 1995 ja palokunta anoo Helsingin Kaupungilta vuokratonttia uuden paloasemarakennuksen rakentamista varten.
Palomieslakko hiljentää kilpailutoiminnan 1995. Lakkovuonna hälytyksiä tulee seitsemän, joista yksi on suurpalo Helsingin Hietalahdessa.
Tonttikysymys ratkeaa viimein vuonna 1996: Helsingin Kaupunki osoittaa palokunnalle 1000 neliön suuruisen alueen Viinentieltä uutta paloasemaa varten. Samana vuonna uusitaan palokunnan sammutusvarusteet.
Uuden paloaseman rakennus alkaa talkootöillä 1997: tontilta kaadetaan erään jäsenen kirjanpidon mukaan 38 suurta kuusta.
Vuodet 1998-2007
Palokunnan uuden aseman rakennus vie jäsenten aikaa. Uusiin tiloihin päästään muuttamaan vuoden 1998 aikana.
Samana vuonna Kannelmäessä sijaitseva rivitalo palaa, jossa kolme ihmistä menehtyy.
Palokunta esittelee ahkerasti kalustoaan sekä uutta palokunnantaloa, yleisö pääsee tutustumaan uuteen taloon Pitäjänmäki-päivänä 1998.
Vuonna 2000 palokunnan sääntöjä muutetaan, palokunnasta tulee lopullisesti suomenkielinen. Samana vuonna Fargo sijotetaan Helsingin Palomuseon kokoelmiin, tilalle tulee Pelastuslaitoksen vanha Scania -sammutusauto.
Vuonna 2003 järjestetään Helsingissä palokuntien SM-kilpailut. Helsingin Pelastusliitto on järjestelyvastuussa, apunaan liitolla ovat helsinkiläiset sopimuspalokunnat. Pitäjänmäen VPK:sta osallistuu kymmenen miestä avustustyöhön. Palokunnan päällikkö kuuluu kilpailujen järjestäjäorganisaatioon.
Palokunnan naisosasto perustetaan 2003. Naistyön pitkä perinne palokunnan toiminnassa jatkuu.
Vanha Fiat Iveco -kalustoauto myydään 2005, tilalle ostetaan Fiat Ducato -minibussi Virosta.
VPK voittaa Helsinki-maljakilpailun ensimmäisen kerran vuonna 2005.
Pitäjänmäen VPK siirtyy digitaalisten radioiden aikaan vuonna 2004 kun valtakunnallinen VIRVE-verkko otetaan käyttöön.
Palokunnan nuoriso-osaston toiminta käynnistyy viimein 2007.
Vuodet 2008-
Palokunnan satavuotisjuhlat järjestetään kauniissa kesäsäässä. Palokuntaparaatiin Strömbergin alueelta Konalantielle osallistuu palokuntalaisia ja ajoneuvoja helsinkiläisistä sopimuspalokunnista sekä palomuseosta. Palokunta julkaisee historiikin.
Joukko japanilaisia pelastustoimen johtajia tutustuu palokunnan toimintaan ja toimitiloihin sekä sopimuspalokuntatoimintaan laajemminkin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kutsumina. Palokunnan autokalusto sekä suomalainen sammutustekniikka tekee vieraisiin vaikutuksen.
Hälytysosaston sammutusasut uusitaan. Uusissa sammutusasuissa on housuihin integroidut valjaat katolla tapahtuvaa työskentelyä varten.
Scania siirtyy Palomuseon kokoelmiin vuonna 2009. Tilalle tulee Pelastuslaitoksen vanha Sisu SK -sammutusauto, jossa valitettavasti huomataan olevan säiliövuoto. Vuoto osoittautuu liian kalliiksi korjata saatavaan hyötyyn nähden. Sisu korvautuu samana vuonna hieman uudemmalla saman mallisella sammutusautolla.
Palokunnan jäsenet kouluttautuvat Vesa Nurmisen johdolla eläinpelastustehtäviin. Fiat varustellaan eläinpelastustehtäviä varten, jotka nostavatkin palokunnan vuosittaisia hälytysmääriä.
VPK osallistuu Rautatientorin metroaseman tulvatorjuntaan. Tapahtuman jälkeen Pelastuslaitos ostaa tehokkaita ESA Fox III -moottoriruiskuja joita annetaan sopimuspalokuntien operoitaviksi. Pitäjänmäen VPK saa yhden ruiskun kalustoonsa.
Palokunta uusii paloaseman nosto-ovet uusiin. Vuonna 2015 Helsingin Pelastuslaitos luovuttaa VPK:lle Sisu E11 -merkkisen sammutusauton, jolla osallistutaan Helsingin Joulukadun avajaisparaatiin.
Suomessa on useita palomuseoita, joissa voi tutustua sekä valtakunnalliseen että paikalliseen palotoimen historiaan. Suomen palomuseot löytyvät SPEK:n ylläpitämältä Palomuseot.fi -sivustolta.
Mikäli museokierros ei houkuttele, pelastustoimen historiaan voi tutustua myös palokuntatoiminnan 175-vuotisjuhlavideon myötä Youtubessa.
